Syksy. Nyt se on. Kesä sujahti ohitse.
Saamaton olen ollut käsityörintamalla. Kesä meni pikkumiehen perässä kulkiessa, niin paljon oli uutta nähtävää pikkuisella. Naapuriemme autojen maalipinnat ovat minulla tarkasti mielessä. Pienen ihmisen jalat kuljettivat uteliasta tutkijaa lähinnä naapurien autoja katsomaan. Mutta silti ei tämän äitin kesä mennyt hukkaan, tärkeitä juttuja nämäkin.
Kyllä oli jäätävä yllätys tänä aamuna kun silmät aukenivat. Lunta oli nimeksi asti satanut yön aikana. Lapsia ei tarvinut juurikaan herätellä kouluun, kun olivat niin innoissaan valkeahkosta maasta.
Nyt on ihana pukea jälleen villaista päälle. Tämän villatakin olen kutonut jo aikaa sitten, ehkäpä noin pari vuotta sitten. En ole muistanut tätä tänne aiemmin laittaa. Neulemallin löysin Suuri Käsityö-lehdestä, numeroa en enää muista. Lehdessä tämä oli liivinä. Muunsin mallia hieman, jotta sain hihat. Lankana käytin Gjestalin Jannea.
Unelmana olisi jälleen päästä käsitöihin kiinni. Olenkin kierrellyt käsityökaappia kuin kissa kuumaa puuroa. Lankoja löytyisi, mutta ideat ovat täysin hukassa. Täytyy nyt vain ahkerasti selata nettiä, jos sieltä saisin ideoita.
Lämpöistä syksyn alkua!
Saga
