Kaksivuotiaamme sai lahjaksi keppiporon. Jälleen Tildan talossa -kirja innosti kokeilemaan jotain uutta. Keppiporolle on ollut meillä tarvetta, sillä isoveli on ratsastellut keppihevosella ja pikkuveli on ollut ilman hoidokkia. Pitihän pikkuveljenkin saada oma ratsu, joka tällä kertaa olikin poro, se kun sattui olemaan niin ihastuttavan näköinen.
Kaikki kankaat löytyivät valmiina kaapista, ilmeisesti olivat odottaneet juuri tätä työtä.
(Huomasin kuvia ladattaessa, että kuvassa oleva autopaita on myös minun tekeleitä.)
Pitkän estejuoksun jälkeen poro on ansainnut levon pilttuussa. Tätä poroa hoidetaan kuten hevosiakin.
Tänä iltana olen istunut saamattomana kotisohvalla miettimässä, mikä käsityö olisi seuraava. Kädet tuskaisina odottavat jotain näprättävää. Työn pitäisi olla sellainen, jonka voisin nopeasti ottaa ja laittaa pois. Toivottavasti levätty yö toisi uusia ideoita, ja huomenna pääsisin tositoimiin. :)