keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Palmikko neuletakki

Syksy. Nyt se on. Kesä sujahti ohitse. 

Saamaton olen ollut käsityörintamalla. Kesä meni pikkumiehen perässä kulkiessa, niin paljon oli uutta nähtävää pikkuisella. Naapuriemme autojen maalipinnat ovat minulla tarkasti mielessä. Pienen ihmisen jalat kuljettivat uteliasta tutkijaa lähinnä naapurien autoja katsomaan. Mutta silti ei tämän äitin kesä mennyt hukkaan, tärkeitä juttuja nämäkin.

Kyllä oli jäätävä yllätys tänä aamuna kun silmät aukenivat. Lunta oli nimeksi asti satanut yön aikana. Lapsia ei tarvinut juurikaan herätellä kouluun, kun olivat niin innoissaan valkeahkosta maasta.

Nyt on ihana pukea jälleen villaista päälle. Tämän villatakin olen kutonut jo aikaa sitten, ehkäpä noin pari vuotta sitten. En ole muistanut tätä tänne aiemmin laittaa. Neulemallin löysin Suuri Käsityö-lehdestä, numeroa en enää muista. Lehdessä tämä oli liivinä. Muunsin mallia hieman, jotta sain hihat. Lankana käytin Gjestalin Jannea.  










Unelmana olisi jälleen päästä käsitöihin kiinni. Olenkin kierrellyt käsityökaappia kuin kissa kuumaa puuroa. Lankoja löytyisi, mutta ideat ovat täysin hukassa. Täytyy nyt vain ahkerasti selata nettiä, jos sieltä saisin ideoita.

Lämpöistä syksyn alkua!



Saga




14 kommenttia:

  1. Kaunis ja taidokkaasti tehty takki. Nyt tuollaista taas tarvitaan kun kesä meni jo.
    Tytär muuten alkoi neulomaan sitä kirkkaan sinistä lapsen hupputakkia, mistä tuolla ed. postauksesi kommentissa kerroin. Vielä on kesken, hän kun aloittaa aina uuden tenkapoon tullessa eteen. On vähemmän neulonut ja äidin apua tarvitaan neuvomaan miten se tenkapoo ylitetään. Ei asu enää kotona, niin neuvomiset ajoittuvat viikonloppuihin. Jospa se joskus valmistuisikin ja saisin sen kuvatuksi ja näkösälle blogiini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :) Kyllä äidit on vaan arvokkaita, itsekin varsinkin ennen käännyin äidin puoleen ongelmakohtien tullessa vastaan. Niin mahtavaa, kun into käsitöihin tarttuu myös lapsille.
      Jään mielenkiinnolla odottamaan tyttäresi neuleen valmistumista. :)

      Poista
  2. Kyllä se onkin kaunis. Ihana kun laitoit sen tänne muistiin. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ajattelin, että kyllä tämä tänne joutuu kun oli niin isotöinen. :)

      Poista
  3. Aivan ihana neuletakki! Tosi kaunis! Tuossa on ollut varmasti valtava työ.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon. Näin jälkikäteen tajuan kuinka tuossa oli työtä. Neuloessa sitä en huomannut, kun oli niin mielenkiintoinen työ. :)

      Poista
  4. Onhan kaunis neule ♡ kyllä tuollainen kelpaisi pukea päälle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :) Tykkäsin käyttää tätä neuletta erityisesti kuopuksen odotusaikana. Pyöristetyt reunat oli kivat ison vatsan kanssa.

      Poista
  5. Todella upea neule! Minulta ei kyllä ikinä löytyisi taitoa ja kärsivällisyyttä kutoa mitään vastaavaa. Pitäydyn siis sukissa, säärystimissä ja vauvan myssyissä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria kiitos. Tiedän, että kyllä sinulta onnistuisi.. :)
      Tällä hetkellä mulla on puikoilla pipo kummipojallesi. :)

      Poista
    2. Hauskaa, varmaan on jo valmis? Postaathan sen tänne blogiin, haluan nähdä pipopään. Terkkuja kummipojalle! Kohta nähdään...

      Poista
  6. Niin kaunis! Ja tuo siisti käsialasi!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Jospa tämä neule olisi sellainen, joka kestää aikaa. Käsialan siisteydestä en tiedä..

      Poista
  7. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

Kiitos kun ilahdutit minua! :)