Rusettisäärystimet

Viime syksy oli rankkaa aikaa. Odotin meidän rakasta pikkuistamme ja samalla sairastin. Olin niin huolissani tulevasta perheenjäsenestä. Neuletyöt olivat silloin suureksi avuksi. Kudoin omaa huoltani ulos. Nyt kun näin jälkeenpäin katson silloisia aikaansaannoksia, muistan hyvin minkälaisia ajatuksia milläkin hetkellä oli. Aivan kuin olisin kirjoittanut päiväkirjaa. 

Läheisten tuki oli korvaamatonta. Uskomatonta oli silloinkin, kun olimme poissa kotoa. Kun tulimme takaisin, oli kaikki ikkunamme pesty. Aivan ihana yllätys. Kiitos vielä siitä teille, jotka olitte siivouksessa mukana ja satutte lukemaan tätä. :)

Nyt kyllä ajatus karkasi aivan. Nämä säärystimet ovat yksi niistä purkauksen kohteista, joita kudoin vuosi sitten. Tyttäremme ja mieheni kävivät kahdestaan ostamassa nauhan säärystimiin, kun minä en päässyt mukaan. Niin ihania, kun olivat valinneet nämä nauhat. Vieläkin lämmittää ajatus siitä, kun mieheni meni lankakauppaan nauhaostoksille tyttösemme kanssa. :)

Nyt saamme nauttia tuosta rakkaasta pienokaisesta, joka visertää kodissamme kuin pikkuinen lintu. Niin iloinen ja kirkas on pikkuisen ääni. :)

Löysin eilen käsityökaapista valmiit kappaleet villatakkiin, jonka myös kudoin viime syksynä. Nyt olen sitä sitten kursinut kasaan. Vielä puuttuu napit. Saas nähdä, milloin napit saan kiinnitettyä, nimittäin kaupoista oli juuri päässyt loppumaan duffelinapit. Mutta siitä lisää sitten, kun takki on täysin valmis.